No niin, mitä vatsa siihen vastasi?

      Sen heti sanon. – Naurun tapaisella —

      Ei keuhkoista se tullut, mut näin ihan —

      (Voin antaa vatsan yhtähyvin nauraa

      Kuin puhua,) se ilkkuin vastas noille

      Kapinannostajille nurkujille,

      Jotk' eivät sille mitään sois, juur' niinkuin

      Te senaattia morkkaatten, siit' ett'ei

      Se ole teidänmoinen.

                           Vatsan vastaus?

      Pää kuninkaamme, vartijamme silmä.

      Sydän neuvojamme, käsi soturimme,

      Hepomme sääri, kieli räikkämme.

      Ja muutkin tämän pajastomme tuet

      Ja pienet pönkät, nuo jos —

                                   Mitä, mitä? —

      No tuolla vasta suu on! – Mitä, mitä?

                                    No entä?

                            Sen mä sanon;

      Vaan vähän malttia (ei paljon teillä

      Sit' ole juur'), niin kerron vatsan vastuun.

      No tuota kestää!

                       Ystäväni, huomaa:

      Tuo kunnon vatsa oli miettiväinen,

      Ei kärkäs niinkuin syyttäjä, ja vastas:

      »Mun helmaystäväni, tosin kyllä

      Ma ensin nautin kaiken ravinnon,

      Jost' elantonne saatte te; ja syystä,

      Kosk' olen, nähkääs, koko ruumiin aitta

      Ja varahuone; minä, muistakaahan,

      Verenne virtaa myöten lähetän sen

      Sydämmen hoviin, aivon istuimelle;

      Ja ruumiin solien ja soppein kautta

      Väkevin hermo saa ja pienin suoni

      Minulta luonnolliset tarpehensa,

      Joist' elää se. Ja vaikka ette kaikki,

      Mun ystäväin,» – näin, nähkääs, puhuu vatsa, —

      1 KANSALAINEN. No niin, ja sitten?

                          »Vaikka ette kaikki

      Voi nähdä, mitä kullenkin ma annan,

      Niin saatan toteen näyttää, miten multa

      Te saatte mehun kaikesta, mut mulle

      Jätätte perkeet vaan.» Mit' arvelette?

      Sep' oli vastaus. Entä sovitelma?

      Senaatti Rooman on tuo hyvä vatsa.

      Ja kapinoivat raajat te; sen huolta

      Nyt aatelkaa ja miettikäätte tarkoin,

      Mit' yhteis-etu vaatii, niin te näätte,

      Ett'ei se, mitä saatte, yhteist' ole,

      Vaan heistä lähtee se ja teille tulee,

      Eik' itsestänne suinkaan. – Mitä sanot,

      Sä, tämän kokouksen isovarvas?

      Minäkö isovarvas? Miksikä isovarvas?

      Kun, vaikka halvin, matalin ja kurjin,

      Tät' älykästä kapinata johdat.

      Sa raukka, vaikka ajoon olet kehnoin,

      Edellä käyt, kun hyötyä sä vainut. —

      Esille kanget, seipäät vaan! Nyt Rooma

      Rottainsa kanssa ottelee, ja myrkyn

      Syö heistä toinen. – Terve, jalo Marcius!

      (Cajus Marcius tulee.)

                                                 Kiitos! —

      Mik' on sun, sinä jäyhä roskajoukko,

      Jok' älyparkaas syyhyvätä kynsit,

      Kunnes se rohtuu?

                        Kohtelias aina!

      Ken kohtelias teille on, se häijyst'

      Imartelee. Mitä tahdotte te, koirat?

      Ei sota hyvä, eikä rauha; toinen

      Peloittaa teitä, toinen röykkeiks saattaa.

      Ken teihin luottaa, jalopeuran sijaan

      Jäniksen saa, ja ketun sijaan hanhen.

      Olette yhtä taattavat kuin jäällä

      Tulihiili on tai rae päiväsessä.

      Rikollist' ylistämään teiss' on miestä

      Ja rankaisijaa parjaamaan. Ken mainett'

      On ansainnut, teilt' ansainnut on vihaa.

      Halunne on kuin sairaan ruokahalu,

      Sit' enin himoo se, mist' enin haittaa.

      Ken suosioonne luottaa, lyijy-evin

      Se ui ja ruovolla se tammen kaataa.

      Te hirtehiset! Hiis teit' uskokoon!

      Te mieltä joka hetki muuttelette:

      Nyt halpa äskeinen on suosikkinne,

      Ja jalo se, jot' äsken vihasitte.

      Mi hätänä, kun kautta kaupungin te

      Rääkytte reimaa senaattia vastaan,

      Mi jumalia likinn' ohjaa teitä

      Ja toisianne syömäst' estää? – Mikä

      On tarkoitus?

                    Asettaa viljan hinta.

      Sanovat: viljaa kaupungiss' on kyllin.

      Ne hirtehiset! Niin vain? Takan luona

      He istuvat ja Capitolin toimet

      He tietävänsä luulevat, ken nousee

      Ja kuka sortuu; puolueita luovat

      Ja avioita; puoltaan vahvistavat.

      Ja kenkärajains' alle sortavat

      He vastenmielisensä. Kyllin viljaa!

      Jos aateli vaan hiiteen heittäis säälin

      Ja mun sois