<< Sisällysluettelo | Otsikot | I OSA. >>

Esipuhe

      0:0.1 (1.1) URANTIAN — se on asuttamanne maailman nimi — kuolevaisten mielessä vallitsee suuri sekasorto sellaisten termien kuin ’Jumala’, ’jumalallisuus’ ja ’jumaluus’ merkityksen suhteen. Sitäkin hämmentyneempiä ja epävarmempia ihmiset ovat näiden lukuisten nimitteiden tarkoittamien jumalallisten persoonallisuuksien keskinäisistä suhteista. Tämän käsiteköyhyyden ja siihen liittyvän ideainmuodostuksellisen sekasorron vuoksi minulle on annettu tehtäväksi laatia tämä johdanto niiden merkitysten selittämiseksi, jotka olisi liitettävä tiettyihin sanasymboleihin, sellaisina kuin niitä saatetaan käyttää tämän jälkeen seuraavissa luvuissa, jotka Orvontonin totuudenilmoittajakunta on valtuutettu kääntämään Urantialla puhutulle englannin kielelle.

      0:0.2 (1.2) On ylen määrin vaikeaa esittää avarampia käsityksiä ja kehittyneempää totuutta yrittäessämme laventaa kosmista tietoisuutta ja lisätä hengellistä ymmärrystä, kun meidän on rajoituttava käyttämään asianomaisen maailman vajavaista kieltä. Mutta saamamme valtuutus kehottaa meitä yrittämään parhaamme välittääksemme sanomamme englannin kielen sanasymboleja käyttäen. Saamamme ohjeen mukaan meidän tulee ottaa käyttöön kokonaan uusia termejä vasta, kun englannin kieli ei tarjoa kuvailtavalle käsitteelle terminologiaa, jota voidaan käyttää tällaisen uuden käsitteen esittämiseen edes osittain tai sen merkitystä enemmän tai vähemmän vääristellen.

      0:0.3 (1.3) Toiveenamme ymmärtämisen helpottaminen ja sekaannuksen estäminen jokaisen näitä lukuja tutkivan kuolevaisen lukijan kohdalla katsomme viisaaksi esittää näissä alkusanoissa yleisluontoisesti ne merkitykset, jotka on liitettävä lukuisiin vastedes käytettäviin englanninkielisiin sanoihin määriteltäessä Jumaluutta ja tiettyjä Jumaluuteen liittyviä universaaliseen todellisuuteen kuuluvia olevaisia, merkityksiä ja arvoja.

      0:0.4 (1.4) Mutta tätä määritelmiä ja terminologian rajoituksia käsittelevää esipuhetta laadittaessa on välttämätöntä ennakoida näiden termien käyttöä tämän jälkeen seuraavissa esityksissä. Siksi tämä esipuhe ei itsessään ole mikään viimeistelty lausunto. Se on ainoastaan määrittelevä opas ja on tarkoitettu auttamaan niitä, jotka lukevat oheiset Jumaluutta ja universumien universumia koskevat luvut, jotka on laatinut tätä varten Urantialle lähetetty Orvontonin komissio.

      0:0.5 (1.5) Oma maailmanne, Urantia, on yksi monista samankaltaisista asutuista planeetoista, jotka muodostavat Nebadonin paikallisuniversumin. Tämä universumi yhdessä muiden samankaltaisten luomusten kanssa muodostaa puolestaan Orvontonin superuniversumin, jonka Uversa-nimisestä pääkaupungista komissiomme on lähtöisin. Orvonton on yksi seitsemästä ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisesta superuniversumista, jotka kiertävät jumalallisen täydellisyyden koskaan alkamatonta ja koskaan päättymätöntä luomusta, Havonan keskusuniversumia. Tämän ikuisen keskusuniversumin sydämessä on paikallaan pysyvä Paratiisin Saari, infiniittisyyden maantieteellinen keskipiste ja ikuisen Jumalan asuinsija.

      0:0.6 (1.6) Puhuessamme näistä seitsemästä kehittyvästä superuniversumista yhdessä keskellä olevan ja jumalallisen universumin kanssa käytämme yleisesti sanaa suuruniversumi; nämä ovat tähän mennessä organisoidut ja asutetut luomistulokset. Ne kaikki muodostavat osan kokonaisuniversumista, joka käsittää myös ulkoavaruuden asuttamattomat mutta liikkeessä olevat universumit.

I. Jumaluus ja jumalallisuus

      0:1.1 (2.1) Universumien universumissa esiintyy jumaluustoimintoihin kuuluvia ilmiöitä kosmisten reaalikohteiden, mielellisten merkitysten ja henkiarvojen moninaisilla tasoilla, mutta kaikki nämä — persoonalliset tai muunlaiset — toiminnat ovat jumalallisesti koordinoituja.

      0:1.2 (2.2) JUMALUUS on personoitavissa Jumalaksi. Se on esipersoonallista ja ylipersoonallista sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole kokonaan ihmisen käsitettävissä. Jumaluutta luonnehtii ykseyden — joko aktuaalisen tai potentiaalisen — ominaisuus kaikilla aineellista tasoa korkeammilla todellisuuden tasoilla; ja luodut olennot ymmärtävät tämän yhdistävän ominaisuuden parhaiten jumalallisuutena.

      0:1.3 (2.3) Jumaluus toimii persoonallisella, esipersoonallisella ja ylipersoonallisella tasolla. Totaalinen Jumaluus esiintyy toiminnallisena seuraavilla seitsemällä tasolla:

      0:1.4 (2.4) 1. Staattinen — itseensä pitäytyvä ja itsestään olemassa oleva Jumaluus.

      0:1.5 (2.5) 2. Potentiaalinen — itsetahtoinen ja itselleen päämääriä asettava Jumaluus.

      0:1.6 (2.6) 3. Assosiatiivinen — itsensä personoinut ja jumalallisella tavalla veljellinen Jumaluus.

      0:1.7 (2.7) 4. Luova — minuuttaan jakava ja jumalallisesti ilmoitettu Jumaluus.

      0:1.8 (2.8) 5. Kehittyvä — laajentuva ja luotuun samastunut Jumaluus.

      0:1.9 (2.9) 6. Korkein — itsensä kokemaan saattanut ja luodun ja Luojan yhdistävä Jumaluus. Jumaluus, joka toimii ensimmäisellä luotuihin samastuvalla tasolla suuruniversumin ajallis-avaruudellisina ylivalvojina ja jota kutsutaan toisinaan Jumaluuden Korkeimmuudeksi.

      0:1.10 (2.10) 7. Perimmäinen — itsensä projisoinut ja ajallisuuden ja avaruuden transsendenssiin kuuluva Jumaluus. Kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä ja kaikkialla läsnä oleva Jumaluus, joka toimii toisella yhdistyvän jumaluusjulkitulon tasolla kokonaisuniversumin tehokkaina ylivalvojina ja absoniittisina ylläpitäjinä. Jumaluuksien suuruniversumia kohtaan osoittamaan huolenpitoon verrattaessa tämä kokonaisuniversumissa tapahtuva absoniittinen toiminta on yhtä kuin universaalinen ylivalvonta ja korkein ylläpito, jota toisinaan kutsutaan Jumaluuden Perimmäisyydeksi.

      0:1.11 (2.11) Todellisuuden finiittistä tasoa luonnehtivat luotujen olentojen elämä ja ajallis-avaruudelliset rajoitukset. Finiittisillä todellisuuskohteilla ei aina ole loppua, mutta niillä on aina alku — ne on luotu. Korkeimmuuden jumaluustaso on ymmärrettävissä toimintana suhteessa finiittisiin olemassaoleviin.

      0:1.12 (2.12) Todellisuuden absoniittiselle tasolle ovat ominaisia olevaiset ja olennot, joilla ei ole alkua eikä loppua, sekä ajallisuuden ja avaruuden transsendenssi. Absoniittisia olentoja ei luoda; heidät olevaistetaan; he vain yksinkertaisesti ovat. Perimmäisyyden jumaluustasoon kuuluu toiminta suhteessa absoniittisiin todellisuuskohteisiin. Olipa kysymys mistä kokonaisuniversumin osasta tahansa, aina kun ylitetään ajallisuus ja avaruus, sellainen absoniittinen ilmiö on Jumaluuden Perimmäisyyden toimi.

      0:1.13 (2.13) Absoluuttinen taso on aluton, loputon, ajaton ja avaruudeton. Esimerkiksi Paratiisissa ei aikaa eikä avaruutta ole olemassa; ajan ja avaruuden suhteen Paratiisin asema on absoluuttinen. Paratiisin-Jumaluudet saavuttavat tämän tason eksistentiaalisesti Kolminaisuudessa, mutta tämä yhdistyvän Jumaluuden julkitulon kolmas taso ei ole kokemuksellisesti täysin yhdistynyt. Milloin tahansa, missä tahansa ja miten