Leonarda: Näytelmä neljässä tapauksessa. Bjørnstjerne Bjørnson
Читать онлайн книгу.
on saavuttanut kunniaa, virka-arvoa ja vakinaisen viran … tuhlaa aikansa tuommoisiin – ja muihin, nyt on koko vuosi —
KENRAALI.
Suokaa anteeksi: – kahdeksan kuukautta.
ROUVA FALK.
Niinkuin ei siinä olisi kyllin?
KENRAALI.
Liiaksikin. Mutta te tiedätte parhain, miksi näin teen! —
ROUVA FALK.
Olenko minä pyytänyt teitä tänne? Te luulette saavanne minut väsymään?
KENRAALI.
Leonarda!
ROUVA FALK (katsoo häneen).
KENRAALI (kumartaa kursastelevasti). Pyydän anteeksi, hyvä rouva.
ROUVA FALK.
Nyt kirjotatte täällä tuon kirjeenne, jossa tarjoutte virkaan kohta.
KENRAALI.
Käskynne mukaan.
ROUVA FALK.
Minä panen sen postiin.
KENRAALI.
Paljon kiitoksia.
ROUVA FALK.
Kierrätte partaanne taas? Mitä vehkeilette?
KENRAALI.
Minäkö? – Täälläkö minun pitää kirjottaa? (Menee pulpetin viereen.)
ROUVA FALK. Täällä. (Kenraali ottaa kynän.) – Haa, nyt huomaan. Kotiin tultuanne kirjotatte toisen kirjeen, jolla peräytätte tämän.
KENRAALI.
Niin, kuinkas myös!
ROUVA FALK.
Hah hah ha! (istuutuu.) Ei, jääköön sillensä!
KENRAALI.
Paljon kiitoksia, rouva! – Tahdotteko nyt maistaa pikkusikareitani?
ROUVA FALK.
En.
KENRAALI.
Eikä tulla ratsastamaan?
ROUVA FALK. Ei.
KENRAALI.
Tohdinko tulla tänne illalla?
ROUVA FALK.
Minulla on esteitä.
KENRAALI.
Mutta huomis-aamuna lähdette ratsastamaan?
ROUVA FALK.
Sitä en tiedä.
KENRAALI. Minä rohkenen siis tulla kuulemaan – . Toivotan teille hyvää päivää, rouva!
ROUVA FALK.
Mutta tuossa on outo herra ovessa! (Nousee seisoalle.)
KENRAALI. Kuinka? (Kääntäytyy.) Tohtiiko hän tulla tänne? (Sattuu luomaan silmänsä ulos avonaisesta akkunasta.) Ptruu! Ptruu! Mutta, Hannus, etkös näe, että hevoseni on päässyt irti? (Menee kiireesti ylöspäin tuon herran ohitse, joka kumartaa tervehtien, ja sitte ulos.) Ptruu! Ptruu!
Kolmas kohtaus.
HAGBART.
Hyvä rouva! – (Keskeytyy.)
ROUVA FALK.
Rohkenenko kysyä? —
HAGBART.
Te ette tuntene minua?
ROUVA FALK.
En.
HAGBART.
Minä olen kandidati Hagbart Tallhaug.
ROUVA FALK.
Ja sitä sanotte minulle – naurusuin!
HAGBART.
Jos saisin ensin luvan —
ROUVA FALK.
Kuinka rohkenette tulla tänne?
HAGBART.
Jos saisin ensin luvan —
ROUVA FALK.
– Ei sanaakaan! Vai onko kaksi sen nimistä?
HAGBART.
Ei.
ROUVA FALK. Te olette siis se, joka astuitte esiin Filharmoniassa, kun minä pyysin päästä siihen jäseneksi kasvattityttäreineni, – ja sanoitte minua "epäilyttäväksi naiseksi"? Tekö se olette?
HAGBART.
Niin, hyvä rouva, – ja minun täytyy – ROUVA FALK (yhtähaavaa ja lujemmin).
Teidän täytyy täältä pois! Hannus! (Tämä vastaa avoimen akkunan takaa.)
HAGBART.
Hyvä rouva, saanko ensin luvan —
ROUVA FALK.
Hannus, saata tämä herra pois minun kartanostani!
HANNUS.
Va-i niin!
HAGBART.
Ei, varros vähän, Hannus!
HANNUS.
Varronko? – (Katsoo rouvaan.)
HAGBART.
Asiani koskee sisarenne tytärtä, hyvä rouva!
ROUVA FALK. Ogootia! – Onko Ogootin mitään tapahtunut? En ole saanut mitään kirjettä! —
HAGBART.
Varro tuolla ulkona, Hannus!
HANNUS.
Varronko? —
ROUVA FALK.
Varro, varro! – Mikä nyt?
HAGBART.
Ei mitään vaarallista, hyvä rouva…
ROUVA FALK.
Mutta kuinka te tänne Ogootin asiaa tulette!
HAGBART. Ei ole helppo välttää toinen toistansa kylpypaikassa, hyvä rouva. Muutoin saatan vakuuttaa, että neiti siinä kohden teki parastaan. Hän osotti minulle mitä suurinta halveksimista – ja vähän enemmänkin. Mutta eihän hän saattanut kieltää minua puhuttelemasta niitä, joita hän itse puhutteli, eikä olemasta siellä, missä hän itsekin oli – ja niinpä tapahtui, kuin aivan itsestään, että – niin, että neiti kuuli minusta puhuttavan ja minun puhuvan … ja vihdoin vielä puhuttelikin minua.
ROUVA FALK.
Teitä?
HAGBART. Niin, hyvä rouva, – ei hyödytä sitä kieltää; tosiaankin puhutteli hän minua, ja useita kertojakin.
ROUVA FALK.
Mutta mitä täällä-käyntinne tarkottaa?
HAGBART.
Jos suvaitsisitte minun —
ROUVA FALK.
Minä halaan kuulla asianne, lyhyeltä, suoraan, eikä rahtuakaan muuta.
HAGBART.
Mutta minä en saa sitä sanotuksi, ennenkuin saan —
ROUVA FALK. Joko saatte taikka ei, niin muuta en tahdo; sillä sitä ette saa sanoa, että minunkin kanssani olette joutunut pakinoihin.
HAGBART. Koska ei muuta neuvoa ole: minä olen rakastunut kasvattityttäreenne, hyvä rouva! —
ROUVA FALK.
Tekö? Ogootiin? – Sen rangaistuksen olette ansainnut!
HAGBART.
Varmaankin niin, hyvä rouva.
ROUVA FALK.
Hah hah ha! Vai niin, rakastunut.
HANNUS (avonaisessa ovessa).
Nyt kai saan mennä?
ROUVA