Urantia-kirja. Urantia Foundation
Читать онлайн книгу.
alkulähde, avaruus ei silti ala sieltä. Avaruus ei ole vahvuutta, ei energiaa eikä voimaa. Eivätkä tämän vyöhykkeen sykkeet ole syynä avaruuden respiraatioon, mutta tämän vyöhykkeen sisäänvirtaus- ja ulosvirtausvaiheet synkronoituvat avaruuden kahdenmiljardin vuoden pituisten laajenemis- ja supistumissyklien kanssa.
6. Avaruuden respiraatio
11:6.1 (123.3) Emme tunne avaruusrespiraation, avaruuden hengityksen, aktuaalista mekanismia; panemme vain merkille, että koko avaruus vuoronperään supistuu ja laajenee. Tämä respiraatio koskee sekä läpäistyn avaruuden vaakatason ulottumaa että läpäisemättömän avaruuden pystytason ulottumia, jotka ovat olemassa Paratiisin ylä- ja alapuolisissa valtavissa avaruusreserveissä. Yrittäessänne kuvitella näiden avaruusreservien ääriviivoja lienee ehkä parasta ajatella tiimalasia.
11:6.2 (123.4) Kun läpäistyn avaruuden vaakatasoisen ulottuman universumit laajenevat, niin läpäisemättömän avaruuden pystytasoisen ulottuman reservit supistuvat, ja päinvastoin. Aivan ala-Paratiisin alapuolella on läpäistyn ja läpäisemättömän avaruuden yhtymäkohta. Siellä kummankintyyppinen avaruus virtaa muuntavien säätelykanavien läpi. Ja nämä kanavat saavat aikaan muutoksia, jotka tekevät läpäistävästä avaruudesta läpäisemätöntä ja päinvastoin, kosmoksen supistumis- ja laajenemissyklien mukaan.
11:6.3 (123.5) ”Läpäisemätön” avaruus tarkoittaa, että sitä eivät läpäise sellaiset vahvuudet, energiat, voimat eivätkä läsnäolot, jollaisia tiedetään olevan läpäistyssä avaruudessa. Emme tiedä, onko tarkoitus, että pystytasoinen (reservi)avaruus toimii aina vastapainona vaakatason (universumi)avaruudelle; emme tiedä, onko tarkoitus, että luomistyö ulotetaan läpäisemättömään universumiin. Tiedämme todellakin hyvin vähän avaruuden reserveistä, oikeastaan tiedämme vain sen, että ne ovat olemassa ja että ne näyttävät tasapainottavan universumien universumin avaruuden laajenemis- ja supistumisjaksoja.
11:6.4 (123.6) Avaruusrespiraation jaksot kestävät kummassakin vaiheessa vähän yli miljardi Urantian vuotta. Yhden vaiheen aikana universumit laajenevat, seuraavan syklin aikana ne supistuvat. Läpäisty avaruus on nyt lähestymässä laajenemisvaiheen puoliväliä, samalla kun läpäisemätön avaruus lähestyy supistumavaiheen puoliväliä, ja meille kerrotaan, että avaruuden kummankin ulottuman uloimmat rajat ovat teoreettisesti nyt likimain yhtä etäällä Paratiisista. Läpäisemättömän avaruuden reservit ulottuvat nyt pystysuunnassa ylä-Paratiisin yläpuolelle ja ala-Paratiisin alapuolelle aivan yhtä pitkälle kuin universumien läpäisty avaruus ulottuu vaakatasossa ulospäin Paratiisin reunasta ulottuen aina neljännelle ulkoavaruuden tasolle saakka ja sen ylikin.
11:6.5 (124.1) Miljardin Urantia-vuoden ajan avaruuden reservit supistuvat, kun taas kokonaisuniversumi ja koko vaakatasoisen avaruuden vahvuustoiminnot laajenevat. Näin ollen koko laajenemis—supistumissyklin läpikäymiseen tarvitaan vähän yli kaksimiljardia Urantian vuotta.
7. Paratiisin avaruustoiminnot
11:7.1 (124.2) Avaruutta ei ole olemassa millään Paratiisin pinnoista. Jos ”katselisi” suoraan ylös Paratiisin yläpinnalta, ei ”näkisi” mitään muuta kuin läpäisemätöntä avaruutta virtaamassa ulos tai virtaamassa sisään — juuri nyt virtaamassa sisään. Avaruus ei kosketa Paratiisia; vain rauhalliset väliavaruuden vyöhykkeet tulevat kosketuksiin Keskussaaren kanssa.
11:7.2 (124.3) Paratiisi on läpäistyn ja läpäisemättömän avaruuden välissä olevien suhteellisen rauhallisten vyöhykkeiden tosiasiallisesti liikkeetön ydin. Maantieteellisesti nämä vyöhykkeet näyttävät olevan jonkinlainen Paratiisin ulottuma, mutta niissä esiintynee vähäisessä määrin liikettä. Tiedämme niistä varsin vähän, mutta panemme merkille, että nämä vähenevän avaruusliikkeen vyöhykkeet erottavat läpäistyn ja läpäisemättömän avaruuden. Aikanaan oli samankaltaisia vyöhykkeitä läpäistyn avaruuden tasojen välillä, mutta ne eivät ole enää yhtä liikkeettömiä.
11:7.3 (124.4) Koko avaruuden pystysuuntainen poikkileikkaus muistuttaa ehkä hieman Maltan ristiä, jonka vaakasuorat haarakkeet edustavat läpäistyä (universumi)avaruutta ja pystysuorat haarakkeet edustavat läpäisemätöntä (reservi)avaruutta. Neljän haarakkeen väliset alueet erottaisivat ne jonkin verran toisistaan, aivan kuten väliavaruuden vyöhykkeet erottavat läpäistyn ja läpäisemättömän avaruuden toisistaan. Nämä tyynet väliavaruuden vyöhykkeet levenevät levenemistään, sitä mukaa kun etäisyys Paratiisista pitenee, ja lopulta ne sulkevat sisäänsä koko avaruuden rajat ja kapseloivat tyystin sekä avaruuden reservit että koko läpäistyn avaruuden vaakatasoisen ulottuman.
11:7.4 (124.5) Avaruus ei ole Kvalifioimattoman Absoluutin sisällä oleva aliabsoluuttinen tila eikä Kvalifioimattoman Absoluutin läsnäolo. Se ei myöskään ole Perimmäisen funktio. Se on Paratiisin anti. Suuruniversumin avaruuden, samoin kuin koko ulkoalueen avaruuden, uskotaan todellisuudessa olevan Kvalifioimattoman Absoluutin esivaiheisen avaruusvoimavarauksen läpäisemä. Perifeerisen Paratiisin lähistöltä tämä läpäisty avaruus ulottuu vaakatasossa ulospäin neljännelle avaruustasolle saakka ja kokonaisuniversumin periferian ohi, mutta emme tiedä, kuinka kauas tämän rajan taakse se ulottuu.
11:7.5 (124.6) Mikäli luotte mielikuvituksessanne äärellisen, mutta käsittämättömän suuren V-kirjaimen muotoisen tason, joka on suorassa kulmassa sekä Paratiisin ylä- että alapintaan nähden ja siten että sen kärki miltei koskettaa perifeeristä Paratiisia, ja sitten kuvittelette tämän tason kiertävän soikionmuotoista rataa Paratiisin ympäri, niin sen kierros hahmottelisi suurin piirtein läpäistyn avaruuden tilan.
11:7.6 (124.7) Vaakatasoiselle avaruudelle on olemassa ylä- ja alaraja, jos ajatellaan mitä tahansa tiettyä kohtaa universumeissa. Jos voisi kulkea riittävän kauas suorassa kulmassa Orvontonin tasoon nähden, joko ylös- tai alaspäin, lopulta tulisi vastaan läpäistyn avaruuden ylä- tai alaraja. Kokonaisuniversumin tunnettujen ulottuvuuksien sisällä nämä rajat etääntyvät yhä kauemmaksi toisistaan, sitä mukaa kun etäisyys Paratiisista kasvaa. Avaruus käy paksummaksi, ja se paksunee jonkin verran nopeammin kuin paksunee luomistuloksen taso, universumit.
11:7.7 (125.1) Seitsemää superuniversumia ensimmäisestä ulkoavaruuden tasosta erottavan vyöhykkeen kaltaiset verrattain tyynet vyöhykkeet ovat suunnattomia elliptisiä rauhallisten avaruustoimintojen alueita. Nämä vyöhykkeet erottavat ne valtavat galaksit, jotka kiitävät Paratiisin ympäri hyvässä järjestyksessä olevana kulkueena. Saatatte kuvitella mielessänne ulkoavaruuden ensimmäisen tason, jossa lukemattomat universumit ovat parhaillaan muotoutumassa, valtaisaksi Paratiisia kiertävien galaksien kulkueeksi, joka rajoittuu ylä- ja alapuolella tyyniin väliavaruusvyöhykkeisiin ja joka sisä- ja ulkoreunaltaan rajoittuu suhteellisen rauhallisiin avaruuden vyöhykkeisiin.
11:7.8 (125.2) Avaruustaso toimii näin elliptisenä, liikkeessä olevana alueena, jota ympäröi joka puolelta suhteellinen liikkumattomuus. Tällaiset liikkeen ja liikkumattomuuden suhteet muodostavat vähenevän liikevastuksen kaartuvan avaruusuran, jota kosminen vahvuus ja emergentti energia universaalisesti seuraavat niiden kiertäessä iäti Paratiisin Saaren ympäri.
11:7.9 (125.3) Tällainen kokonaisuniversumin jakaminen vuoroittaisiin vyöhykkeisiin, yhdessä galaksien myötä- ja vastapäiväisen kiertosuunnan kanssa, on sellainen tekijä fyysisen gravitaation tasapainottimena, joka on tarkoitettu estämään gravitaatiopainetta nousemasta niin korkeaksi, että se muuttuisi hajoittavaksi ja hajaannuttavaksi. Tällaisella järjestelyllä on painovoimaa vastustava vaikutus, ja se toimii jarrun tavoin nopeuksissa, jotka muutoin olisivat turmiollisia.
8. Paratiisin gravitaatio
11:8.1 (125.4) Gravitaation väistämätön puoleensa vetävä voima pitää tehokkaasti otteessaan koko avaruuden kaikkien universumien kaikki maailmat. Gravitaatio on Paratiisin fyysisen läsnäolon kaikkivoipa ote. Gravitaatio on se kaikkivaltias lanka, johon kimaltelevat tähdet, loimuavat auringot ja pyörivät sfäärit on pujotettu, ja näistä muodostuu ikuisen Jumalan universaalinen