Urantia-kirja. Urantia Foundation
Читать онлайн книгу.
gravitaatiokappaleet ja jota tasapainottavat ylempi ja alempi avaruuden reservi. Ala-Paratiisin kaikki tunnetut ulosvirtaukset reagoivat poikkeuksetta ja erehtymättä siihen keskeiseen gravitaation vetoon, joka vaikuttaa kokonaisuniversumin ellipsinmuotoisten avaruustasojen loppumattomilla kehillä. Jokaisella kosmisen todellisuuden tunnetulla muodolla on aikakautinen kaarre, kehäksimuodostumisen taipumus ja suuren ellipsin kiertymä.
11:8.3 (125.6) Avaruus ei reagoi gravitaatioon, mutta se toimii gravitaation suhteen tasapainottimena. Ellei avaruuden muodostamaa pehmikettä olisi, avaruudessa sattuvat räjähdykset vavisuttaisivat ympäristössä olevia taivaankappaleita. Läpäistyllä avaruudella on myös gravitaatiota kumoava vaikutus fyysiseen eli lineaariseen gravitaatioon nähden; avaruus voi itse asiassa neutraloida tämän gravitaatiovaikutuksen, vaikkei se voikaan sitä viivyttää. Absoluuttinen gravitaatio on Paratiisin gravitaatiota. Paikallinen eli lineaarinen gravitaatio liittyy energian tai aineen sähköiseen vaiheeseen. Se toimii keskus-, super- ja ulkouniversumeissa, aina siellä, missä on tapahtunut sopivaa aineellistumista.
11:8.4 (125.7) Kosmisen vahvuuden, fyysisen energian, universumivoiman ja erilaisen aineellistumisen lukuisat muodot ilmentävät kolmea yleistä, vaikkakaan ei täysin selvärajaista, reagoinnin vaihetta suhteessa Paratiisin gravitaatioon:
11:8.5 (126.1) 1. Esigravitaatiovaiheet (vahvuus). Tämä on ensimmäinen askel avaruuden voimavarauksen yksilöitymisessä kosmisen vahvuuden esienergiamuodoiksi. Tämä tila on analoginen avaruuden alkuperäisen voimavarauksen käsitteen kanssa, jota toisinaan kutsutaan puhtaaksi energiaksi eli segregataksi.
11:8.6 (126.2) 2. Gravitaatiovaiheet (energia). Paratiisin vahvuudenorganisoijien toiminta tuottaa avaruuden voimavarauksen tämän muunnoksen. Se merkitsee sellaisten energiajärjestelmien ilmestymistä, jotka reagoivat Paratiisin gravitaation vetovoimaan. Tämä emergentti energia on alun perin neutraalia, mutta kun se edelleen muuttaa muotoaan, siinä ilmenee sen seurauksena niin sanottuja negatiivisia ja positiivisia ominaisuuksia. Nimeämme nämä vaiheet ultimataksi.
11:8.7 (126.3) 3. Jälkigravitatiiviset vaiheet (universumivoima). Tässä vaiheessa energia-aine osoittaa reagoivuutta lineaarisen gravitaation kontrolliin. Keskusuniversumissa nämä fyysiset järjestelmät ovat kolminkertaisia organisoitumia, jotka tunnetaan nimellä triata. Ne ovat ajallisuuden ja avaruuden luomistulosten supervoimallisia emojärjestelmiä. Universumivoiman Ohjaajat ja heidän työtoverinsa panevat liikkeelle superuniversumien fyysiset järjestelmät. Tällaiset aineelliset järjestelmät ovat kokoonpanoltaan kaksinaisia, ja ne tunnetaan nimellä gravita. Havonaa ympäröivät pimeät painovoimakappaleet eivät ole triataa eivätkä gravitaa, ja niiden vetovoimassa ilmenee kummankinmuotoista fyysistä gravitaatiota: lineaarista ja absoluuttista.
11:8.8 (126.4) Avaruuden voimavaraukseen eivät minkäänmuotoisen gravitaation väliintulot vaikuta. Tämä Paratiisin alkuperäinen anti ei ole aktuaalinen todellisuuden taso, vaan se on esivaiheena kaikille suhteellisille toiminnallisille ei-henkirealiteeteille: vahvuus-energian ilmentymille sekä voiman ja aineen organisoinnille. Avaruuden voimavaraus on vaikeasti määriteltävä termi. Se ei tarkoita sitä, mikä on avaruuden esivaihe; sen tulisi välittää ajatus ja idea avaruudessa olemassa olevista voimavarauksista ja potentiaaleista. Sen voidaan karkeasti ottaen ymmärtää käsittävän kaikki ne absoluuttiset influenssit ja potentiaalit, jotka virtaavat Paratiisista ja muodostavat Kvalifioimattoman Absoluutin avaruusläsnäolon.
11:8.9 (126.5) Paratiisi on universumien universumissa olevan kaiken energia-aineen absoluuttinen alkulähde ja ikuinen keskiö. Kvalifioimaton Absoluutti on sen julkituoja, säätelijä ja tyyssija, jonka lähteenä ja alkuperänä on Paratiisi. Kvalifioimattoman Absoluutin universaalinen läsnäolo näyttää vastaavan käsitystä gravitaation ulottuvuuden potentiaalisesta infiniittisyydestä, Paratiisin läsnäoloa edustavasta elastisesta jännitteestä. Tämä käsitys auttaa meitä ymmärtämään sen tosiasian, että kaikki vetäytyy sisäänpäin, kohti Paratiisia. Havainnollistus on karkea, mutta silti hyödyllinen. Siitä selviää myös, miksi gravitaatio toimii aina mieluummin tasolla, joka on kohtisuorassa massaan nähden; ilmiö, joka osoittaa Paratiisin ja sitä ympäröivien luomistulosten toisistaan eroavia ulottuvuuksia.
9. Paratiisin ainutlaatuisuus
11:9.1 (126.6) Paratiisi on ainutlaatuinen sikäli, että se on kaikkien henkipersoonallisuuksien alkuperäinen lähtökohta- ja lopullinen määränpäämaailma. Vaikka onkin totta, ettei Paratiisi paikallisuniversumien kaikkien alempien henkiolentojen välittömänä määränpäänä olekaan, Paratiisi pysyy silti kaikkien aineellista tasoa korkeammalla olevien persoonallisuuksien halajamana tavoitteena.
11:9.2 (126.7) Paratiisi on infiniittisyyden maantieteellinen keskus. Se ei ole universaalisen luomistuloksen osa, ei edes ikuisen Havona-universumin varsinainen osa. Yleisesti puhumme Keskussaaresta ikään kuin se kuuluisi jumalalliseen universumiin, mutta todellisuudessa niin ei ole. Paratiisi on ikuinen ja omalaatuinen olemassa oleva.
11:9.3 (127.1) Menneessä ikuisuudessa, kun Universaalinen Isä ilmaisi henkiminuutensa infiniittisenä persoonallisuutena Iankaikkisen Pojan olennossa, samanaikaisesti hän paljasti ei-persoonallisen minuutensa infiniittisyyspotentiaalin Paratiisina. Ei-persoonallinen ja ei-hengellinen Paratiisi näyttää olleen väistämätön seuraus siitä Isän tahdosta ja teosta, joka iäisti Alkuperäisen Pojan. Näin Isä projisoi todellisuuden kahdeksi aktuaaliseksi osa-alueeksi — persoonalliseksi ja ei-persoonalliseksi, hengelliseksi ja ei-hengelliseksi. Isän ja Pojan toimintatahdon kohdattuaan näiden välinen jännitys antoi olemassaolevuuden Myötätoimijalle sekä aineellisten maailmojen ja hengellisten olentojen muodostamalle Keskusuniversumille.
11:9.4 (127.2) Kun todellisuus eriytyy persoonalliseksi ja ei-persoonalliseksi (Iankaikkiseksi Pojaksi ja Paratiisiksi), ei liene paikallaan kutsua ei-persoonallista ”Jumaluudeksi”, ellei sitten jotenkin kvalifioidusti. Jumaluuden tekojen energiaalisia ja aineellisia seurausilmiöitä voidaan tuskin kutsua Jumaluudeksi. Jumaluus voi saada aikaan paljon sellaista, joka ei ole Jumaluutta, eikä Paratiisi ole Jumaluutta; se ei myöskään ole tiedostava, siinä mielessä kuin kuolevainen ihminen koskaan tämän termin ymmärtäisi.
11:9.5 (127.3) Paratiisi ei ole minkään olennon tai elävän entiteetin esivanhempi; se ei ole luoja. Persoonallisuus ja mielellis-hengelliset suhteet ovat siirrettävissä, mutta malli ei ole. Mallit eivät koskaan ole heijastumia; ne ovat jäljennöksiä — toisintoja. Paratiisi on mallien absoluutti; Havona on näiden potentiaalien yksi näyte aktuaalisuudessa.
11:9.6 (127.4) Jumalan asuinsija on keskeinen ja ikuinen, loistava ja ihanteellinen. Hänen kotinsa on kaikkien universumien pääkaupunkimaailmojen kauneudentäyteinen malli; ja hänen välittömänä asuinpaikkanaan oleva keskusuniversumi on malli kaikille universumeille, kun ajatellaan niiden ihanteita, organisaatiota ja lopullista määränpäätä.
11:9.7 (127.5) Paratiisi on kaikkien persoonallisuustoimintojen universaalinen pääpaikka sekä kaikkien vahvuus-avaruudellisten ja energiailmentymien alkulähde ja keskus. Kaikki, mikä on ollut, nyt on tai tulee vastaisuudessa olemaan, on ollut, on ja tulee olemaan lähtöisin tältä ikuisten Jumalten keskusolinpaikalta. Paratiisi on koko luomistuloksen keskus, kaikkien energioitten lähde ja kaikkien persoonallisuuksien alkuperäinen lähtöpaikka.
11:9.8 (127.6) Mikä Paratiisissa on kuolevaisten kannalta tärkeintä, on loppujen lopuksi se tosiasia, että tämä Universaalisen Isän täydellinen asuinsija on Jumalan kuolevaisten ja materiaalisten poikien, ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisista maailmoista taivaaseen nousevien kuolevaisten olentojen, kuolemattomien sielujen reaalinen ja etäinen määränpää. Jokainen Jumalaa tunteva kuolevainen, joka on omaksunut elämäntehtäväkseen Isän tahdon täyttämisen, on jo astunut pitkälle, pitkälle Paratiisiin johtavalle tielle. Se tie merkitsee jumalallisuuden tavoittelua ja täydellisyyteen pyrkimistä. Ja kun tällainen eläimestä polveutuva olento seisoo, niin kuin lukemattomat jo seisovat, Paratiisissa Jumalten edessä sinne avaruuden vähäisiltä sfääreiltä noustuaan, tällainen saavutus edustaa sellaisen hengellisen muodonmuutoksen reaalisuutta, joka lähestyy jo korkeimmuuden rajoja.
11:9.9