Näkyykö mitään niemelt' ulapalla?

      Ei mitään; korkealle aallot tyrskyy.

      En yhtä purjett' eroittaa voi taivaan

      Ja meren välillä.

                        Minusta tuuli

      Rajusti maalle puskee; noin ei koskaan

      Puistellut ole tornejamme myrsky.

      Merellä jos se näin on meuhannut,

      Niin mitkä tammikaaret pysyis koossa,

      Kun päälle hyökkää vuoret? Kuinka käynee?

      Hajonnut Turkin laivasto on varmaan.

      Käykääpä rantaan vaahtoiseen, – on niinkuin

      Vihaansa laine pilviin saakka purskuis,

      Ja niinkuin hyöky, myrskyn pieksemänä,

      Harjaansa julmaa nostaisi ja vettään

      Otavan silmiin sylkis sammuttaakseen

      Ikuisen taivaannavan tähtivahdit.

      Äkäistä mert' en ole koskaan nähnyt

      Noin raivoissaan.

                        Jos turkkilaisten laivat

      Ei tuulen suojaan päässeet, vei ne hukka;

      Ei mointa saata kestää.

                              Uutisia!

      Lopussa nyt on sota; raivo myrsky

      Niin turkkilaist' on piessyt, että ontuu

      Hän hankkeissaan. Venetialainen haaksi

      Kamalan häviön ja puutteen vallass'

      On suuren osan laivastosta nähnyt.

      Kuin? Tottako?

                     Veronalainen laiva

      On satamahan tullut; Michael Cassio,

      Urhoisan maurin luutnantti, on maalla,

      Mut mauri itse vielä merell' on

      Ja kohta valtiaana Kyproon saapuu.

      No, sepä hauskaa: kelpo kuvernööri!

      Mut Cassio, vaikka lohdukkaasti haastaa

      Hän Turkin häviöstä, murheissansa

      Rukoilee maurin puolesta: näet, heidät

      Eroitti tuima myrsky.

                            Jumal' auksi!

      Hänt' olen palvellut: hän uhka sotur'

      On päällikkönä. Lähtekäämme rantaan,

      Niin äsken tulleen laivan saamme nähdä

      Ja urhokast' Othelloa tähystää,

      Siks että ulappa ja sinitaivas

      Sulaapi silmiss' yhdeksi.

                                Sen teemme.

      Jokainen hetki uutten tulokkaiden

      Odottamista on.

                      Ma kiitän teitä,

      Te tämän urhosaaren urhot miehet,

      Näin mauria kun suositten. – Oi, taivas

      Turvatkoon häntä luonnon voimaa vastaan!

      Myrskyisen meren valtaan jäi hän multa.

      Hyv' onko laiva?

                       Lujaa tekoa,

      Ja perämiesi tunnettu on taatuks

      Ja taidokkaaksi. Siis voi toivonikin,

      Kun viel' ei kuolonsairaaks kiihtynyt se,

      Odottaa luottavasti parannusta.

      Kah, purje, purje!

                         Mit' on ääntä tuo?

      Kaupunki tyhj' on. Meren rantaa pitkin

      Riveissä kansaa seisoo, huutain: "purje!"

      Mua toivon' uskottaa, ett' on se mauri.

      He tervehtivät höylist' ampumalla;

      Varmaankin ystäviä.

                          Menkää, herra,

      Ja tuokaa tieto tulijasta.

                                 Kyllä.

      Luutnantti hyvä, onko naimisissa

      Tuo kenraalinne?

                       Onnellisiss' aivan;

      Hän tytön sai, mi kaikkein kuvausten

      Ja rohkeimmankin maineen kanssa kilpaa;

      Somimman kynän kehutkin hän voittaa

      Ja puhtahassa luonnon pukimessaan

      Saa taiteen ymmälle. —

                              No, ken on tullut?

      2 YLIMYS. Othellon vänrikki vaan, eräs Jago.

      Sep'