Tyrmään, kunnes oikeus

      Lain mukaan ajan määrääpi ja kutsuu

      Sun vastaamaan.

                      Mut jos ma totteleisin,

      Kuink' olis dogi siihen tyytyväinen,

      Jonk' airut tässä vieress' on ja kutsuu

      Tärkeissä valtakunnan asioissa

      Mua hänen luo?

                     Niin oikein: dogi istuu

      Nyt neuvostossa, johon teitäkin on

      Haettu varmaan.

                      Dogi neuvostossa!

      Näin keskell' yötä! – Viekää hänet sinne.

      En turhaa minä kanna. Dogiin itseen

      Ja kaikkiin virkaveljihini koskee

      Tää loukkaus niin, kuin itse he sen tuntis.

      Lain asiaks jos moista työt' et tee,

      Pakanat, orjat kohta vallitsee.

      Kolmas kohtaus.

      Neuvoshuone.

      Näist' uutisista puuttuu sopusointu,

      Jok' uskottaviks sais ne.

                                Niinpä kyllä.

      Ne yht' ei pidä: minun kirjeessäni

      On mainittuna satakuusi laivaa.

      Mun sataneljäkymmentä.

                              Mun kaksisataa.

      Mut vaikk' ei luku yhteen sovi aivan, —

      Niin kuin käy arviolta laskeiss' aina, —

      Niin turkkilaisen laivaston he kaikki

      Sanovat purjehtivan Kyproon päin.

      Kun tuumitaan, se mahdollist' on kyllä.

      Niin ei mua petä harhalaskut, ett'en

      Pääasiaa ma pelvoll' uskois todeks.

      Hoi, hoilaa, hoilaa!

                           Airut laivastosta!

      Mik' asiasi?

                   Turkkilaisten aikeet

      On Rhodos-saareen; signor Angelo

      Sen ilmoittaa mun käski neuvostolle.

      Mit' arvelette tästä muutoksesta?

      Jos kuinka harkitaan, se mahdotont' on;

      Lumetta vaan, jok' ohjaa näön harhaan.

      Jos muistetaan, kuin tähdellinen Kypros

      On Turkille, ja ajatellaan että,

      Samalla kuin se sopivamp' on hälle

      Kuin Rhodos, se myös helpomp' anastaa on,

      Se kun, näet, ei niin varustettu ole,

      Vaan kokonansa puuttuu sitä turvaa

      Kuin Rhodoll' on; – kun tuota ajatellaan,

      Niin turkkilainen meist' ois liian tyhmä,

      Jos parhaan palan viimeiseksi jättäis,

      Hyläten helpost' anastetun voiton

      Vaan hyödyttömään vaaraan syöstäksensä.

      Niin kyllä, Rhodos häll' ei mieless' ole.

      Kah, lisää uutisia!

      Arvoisat, viisaat herrat, turkkilaisiin,

      Jotk' äsken purjehtivat Rhodoon suoraan,

      Siell' yhtynyt on toinen laivasto.

      1 SENAATTORI. Tuot' arvelin. – Kuin monta heitä lienee?

      Noin kolmekymment' alusta; nyt suuntaa

      He muuttavat ja käyvät peittämättä

      Kyproa kohti. Signor Montano,

      Rehellinen ja uljas palvelijanne,

      Tän teille alamaisest' ilmoittaa

      Ja pyytää, että häntä uskoisitte.

      Siis tottakin on Kyproon heillä matka. —

      Marcus Lucchese, hän onko kaupungissa?

      Hän Florensiss' on.

                          Kirjoittakaa hälle,

      Ett' oiti tänne saapuu hän.

      Tuoss' ompi Brabantio ja urhollinen mauri.

      Urhollinen Othello, turkkilaista,

      Yhteistä vihamiestä vastaan teidän

      Nyt oiti mentäv' on. —

                              Kah, teit' en nähnyt;

      No, terve, jalo signor! Neuvojanne

      Ja apuanne täällä kaipasimme.

      Ja minä teidän. Anteeks, jalo dogi!

      Ei ammattini eikä virkakäskyt

      Mua vuoteelt' ajaneet; ei yhteishyvä

      Mua koske nyt; vaan yksityinen murhe,

      Kuin hyökyvirta, tulvallaan mun peittää,

      Niin että surut muut se itseens' ahmii

      Ja aina sama on.

                       Mik' asianne?

      Oi, tyttäreni! Oi, mun tyttäreni!

      Hän onko kuollut?

                        Kuollut