Siis vaski-äänes

      Kajauta, torvi, kautta kählään leirin,

      Ja Kreikan joka urhon anna kuulla,

      Ett' ääneen Troia lausuu, mitä aikoo.

      Suur' Agamemnon! Prinssi Troiass' on, —

      Sen nimi Hector, Priamuksen poika, —

      Jonk' on tää pitkä, veltto aselepo

      Jo ruostuttanut. Mun hän tänne laittoi

      Sanomaan näin: Kuninkaat, prinssit, herrat!

      Jos kreikkalaisten parhaimmiss' on ketään,

      Ken kunnialle lepons' altistaa,

      Ken mainett' etsii eikä vaaraa pelkää,

      Ken tuntee voimansa, mut arkuutt' ei,

      Ken armastaan ei lemmi sanoin yksin, —

      Ei valhevaloin, joita huulin vannoo —

      Vaan kaunottarens' arvon tohtii muussa

      Kuin lemmen painisilla julistaa,

      Sen kaksintaisteluun ma vaadin. Hector,

      Näet, Kreikanmaan ja Troian miesten nähden

      Todistaa tahtoo – koittaa ainakin – ,

      Ett' ehomp' on ja taatump' eukko hällä,

      Kuin mitä koskaan sylii Kreikan mies.

      Jos teiss' on miestä lemmess' uskollista,

      Niin leirinne ja Troian muurin väliin

      Huomenna hänet torvi taistoon kutsuu.

      Jos saapuu ken, niin kiittää häntä Hector;

      Jos ei, niin sanoo Troiaan palatessaan,

      Ett' ahavoittuneet on kreikattaret,

      Ei keihään-iskun arvoiset. Se siitä.

      Tuo lempijäimme tietoon saatetaan;

      Sen mielistä jos tääll' ei lie, niin kotiin

      Ne kaikki jäi. Täss' ollaan sotureita;

      Ja pelkuriks en sitä väittää emmi,

      Ken lempinyt ei ole eikä lemmi.

      Mies lempiharras esiin astukoon;

      Jos muit' ei ole, itse valmis oon.

      Ja sano Nestorista, joka oli

      Jo täys mies, Hectorin kun isoisä

      Viel' imi rintaa: hän on vanha nyt;

      Mut jos ei meidän miehiss' ylimystä,

      Jok' intomielin puoltais armastaan,

      Niin sano, että kultakypärään

      Ma hopeaisen peitän partani,

      Käsvarren kuivan puen rautahihaan

      Ja näytän hälle, ett' ol' eukkoni

      Somempi hänen mummoaan ja kaino

      Jos kukaan. Hänen nuoruutensa merta

      Ne vastaa kolme tilkkaa vanhan verta.

      Varjelkoon moisest' epänuoruudesta!

      Amen!

      Kätenne, jalo prinssi Aeneas!

      Aluksi saatan teidät telttaamme.

      Achilles saakoon kuulla sanomanne

      Ja teltta teltalt' ylimykset kaikki.

      Te jalon vihollisen vieraaks tänne

      Pitoihin jääkää ennen lähtöänne.

      Nestor, —

      Niin, mitä sanookaan Ulysses?

      Mull' aivoissani siittymäss' on aatos;

      Te olkaa aika, joka muovaa sen.

      Mik' aatos?

      Tämä: tylppä kiila halkoo

      Visaisen pölkyn; röyhkeyden luste,

      Jok' uhkeass' Achilleessa jo täysin

      On kypsynyt, se täytyy niittää pois;

      Sen ruuhka muuten leviää ja versoo

      Ja peittää meidät kaikki.

      Niin, mut miten?

      Tuo haasto, jonka uljas Hector laittoi,

      Vaikk' oli yleinen sen sananmuoto,

      Tarkoitti etupääss' Achillesta:

      Tarkoitus selvä on, kuin kokonaisuus,

      Jok' yksiköist' on pienist' yhdistetty.

      Jos tämä julaistaan, niin vannon, että

      Achilles, vaikk' ois aivons' yhtä kuivat

      Kuin Libyan hiekka, – kyllin kuivat ovat,

      Apollo tietköön! – nuolen nopeudella

      Ja tuokiossa huomaa, että häntä

      Se tähtää haasto Hectorin.

      Ja ajaa hänet toimeen, niinkö?

      Niin,

      Ja parast' oiskin. Kuka, pait Achilles,

      Vois Hectorilta kiistää kunniata

      Ja mainetta? Vaikk' oiskin kaikki pilaa,

      Niin paljo riippuu tästä kokeesta.

      Täss' älyäisi Troian maajas maku

      Jo meidän maineen nousun. Usko pois,

      Tään hullun kiistan mukaan arvoamme

      Vastedes arvioidaan. Sillä tulos,

      Vaikk' yksityistä koskee, yleisenkin

      On hyvän taikka pahan mittapuuna;

      Ja moinen näytelehti – vaikk' on rahtu

      Vain koko kirjaan nähden – lapsen hahmoss'

      Esittää, mikä jättiruho tästä

      On nousemassa. Meidän valikoimaks

      Hectorin kilpailija otaksutaan;

      Ja vaali, yhteismielen ilmaisuna,

      Perustuu ansioon; se kaikkein hyveist'

      Ikäänkuin ydinmehuks kiehittää

      Tuon yhden miehen. Hän jos alle joutuu,

      Kuink' eikö paisu miehuus voittajissa,

      Terästäin heissä itseluottoa!

      Jos tätä autetaan, niin joka jäsen

      On ase yhtä tehokas, kuin koskaan

      Sen käyttämä on miekka taikka jousi.

      Anteeksi