Urantia-kirja. Urantia Foundation
Читать онлайн книгу.
ja jonka ihmissielu omaksuu, on kokemuksellisesti saavutettua. Se on henkilökohtaiseen kokemukseen kuuluva realiteetti ja on sen vuoksi ainutlaatuinen omaisuuserä, toisin kuin Havonan harhautumattomien persoonallisuuksien luontainen hyvyys ja vanhurskaus.
3:5.17 (52.3) Havonan luodut olennot ovat luonnostaan rohkeita, mutta he eivät ole inhimillisessä mielessä sankarillisia. He ovat synnynnäisesti ystävällisiä ja huomaavaisia, mutta ihmisen tavoin altruistisia he tuskin ovat. He odottavat miellyttävää tulevaisuutta, mutta he eivät ole täynnä toivoa sillä hienolla tavalla, joka on ominaista epävarmuutta edustavien evolutionaaristen sfäärien luottavaiselle kuolevaiselle. He uskovat maailmankaikkeuden vakauteen, mutta heille on ylen vierasta se pelastava usko, jolla kuolevainen ihminen kipuaa eläimen asteelta ylös Paratiisin porteille. He rakastavat totuutta, mutta he eivät tiedä mitään sen sielua virvoittavista ominaisuuksista. He ovat ihanteellisia, mutta he syntyvät sellaisiksi; he ovat täysin tietämättömiä siitä haltioitumisesta, jonka ihminen kokee riemua tuottavan valinnan jälkeen ihanteellisuuden saavuttaessaan. He ovat kuuliaisia, mutta he eivät ole koskaan kokeneet sitä värisyttävää elämystä, jonka tuottaa varaukseton ja älyllinen omistautuminen velvollisuuden täyttämiseen, kun toisena vaihtoehtona on kiusaus jättää se tekemättä. He ovat epäitsekkäitä, mutteivät he ole koskaan saavuttaneet näitä kokemuksen tasoja kukistamalla sotaisan minuutensa suurenmoisessa taistelussa. He nauttivat mielihyvästä, mutta he eivät ymmärrä sen mielihyvän tuomaa suloisuutta, joka aiheutuu kärsimisen mahdollisuudelta välttymisestä.
6. Isän ensimmäisyys
3:6.1 (52.4) Jumalallista epäitsekkyyttä osoittaen, täydellisimmästä täydellisempää anteliaisuutta ilmentäen Universaalinen Isä luovuttaa mahtiaan ja delegoi valtaansa, mutta hän on yhäkin ensimmäinen ja tärkein. Hänen kätensä lepää mahtavalla maailmankaikkeuden valtapiirien tilanteisiin vaikuttavalla vipusimella, hän on pidättänyt itselleen kaikki lopulliset päätökset, ja erehtymättä ja kiistämättömällä arvovallalla hän pitää ikuisista tarkoitusperistään muodostuvaa kaikkivaltiasta veto-oikeuden valtikkaa laajan, pyörivän ja alati kehää kiertävän luomistuloksen hyvinvoinnin ja kohtalon yllä.
3:6.2 (52.5) Jumalan suvereenisuus on rajoittamatonta; se on koko luomistuloksen perustotuus. Maailmankaikkeus ei ollut väistämätön. Maailmankaikkeus ei ole sattuma, eikä se myöskään ole itsestään olemassa oleva. Maailmankaikkeus on luomistyön tulos, ja se on sen vuoksi tyystin Luojan tahdon varassa. Jumalan tahto on jumalallinen totuus, elävä rakkaus; siksi evolutionaaristen universumien täydellistyville luomistuloksille on ominaista hyvyys — läheisyys jumalallisuuden suhteen — ja potentiaalinen pahuus — etäisyys jumalallisuudesta.
3:6.3 (53.1) Kaikenlainen uskonnollinen filosofia päätyy ennemmin tai myöhemmin käsitykseen maailmankaikkeuden yhtenäisestä hallinnosta, yhdestä Jumalasta. Maailmankaikkeuden syyt eivät voi olla alemmat kuin sen seuraukset. Maailmankaikkeuden elämänvirtojen ja kosmisen mielen lähteen täytyy olla niiden ilmenemistasojen yläpuolella. Ihmisen mieltä ei voi johdonmukaisesti selittää olemassaolon alemmista muodoista käsin. Todellisuudessa ihmisen mieli on ymmärrettävissä vain tunnustamalla ajattelun korkeampien muotojen ja tavoitteellisen tahdon reaalisuus. Ihminen on moraalisena olentona selittämätön, ellei Universaalisen Isän reaalisuutta tunnusteta.
3:6.4 (53.2) Mekanistista käsitystä ajava filosofi ilmoittaa hylkäävänsä ajatuksen universaalisesta ja suvereenisesta tahdosta, juuri siitä suvereenisesta tahdosta, jonka toimintaa maailmankaikkeuden lakien toteutumisessa hän niin syvästi kunnioittaa. Minkä tahattoman kunnianosoituksen mekanisti osoittaakaan lain Luojalle kuvitellessaan näiden lakien olevan itsestään toimivia ja itsestään selviä!
3:6.5 (53.3) On suuri kömmähdys humanisoida Jumala muutoin kuin käsityksessä ihmisessä asuvasta Ajatuksensuuntaajasta. Muttei sekään ole yhtä typerää kuin on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen idean täysimittainen mekanisointi.
3:6.6 (53.4) Kärsiikö Paratiisin-Isä? Sitä en tiedä. Luoja-Pojat mitä varmimmin voivat kärsiä, ja toisinaan he kuolevaisten tavoin niin myös tekevät. Muunnetussa merkityksessä Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki kärsivät. Minusta tuntuu, että Universaalinen Isäkin kärsii, mutten voi ymmärtää miten; ehkäpä persoonallisuuspiirinsä kautta, ehkä sillä keinoin, että Ajatuksensuuntaajat ja hänen ikuisesta olemuksestaan antamansa muut lahjat omaavat yksilöllisyyden. Hän on sanonut kuolevaisten sukukunnista: ”Kaikissa koettelemuksissanne koetellaan myös minua.” Hän tuntee epäilemättä isällistä ja myötätuntoista ymmärtämystä. Hän saattaa todellakin kärsiä, mutta en ymmärrä sen kärsimisen luonnetta.
3:6.7 (53.5) Universumien universumin infiniittinen ja ikuinen Hallitsija on voima, muoto, energia, prosessi, malli, periaate, läsnäolo ja idealisoitu realiteetti. Mutta hän on enemmän: hän on persoonallinen, hän käyttää suvereenia tahtoa, kokee jumalallisuuden minätietoisuutta, toimeenpanee luovan mielen käskytykset, tavoittelee ikuisen tarkoitusperän toteutumisen tuomaa tyydytystä sekä osoittaa Isän rakkautta ja kiintymystä maailmankaikkeudessa olevia lapsiaan kohtaan. Ja näitä kaikkia Isän persoonallisempia piirteitä voi ymmärtää paremmin tarkastelemalla niitä sellaisina kuin ne tulivat esille Mikaelin, Luoja-Poikanne, lahjoittautuneena elämässä elämässä, silloin kun hän oli ruumiillistuneena Urantialla.
3:6.8 (53.6) Jumala Isä rakastaa ihmisiä, Jumala Poika palvelee ihmisiä, Jumala Henki innoittaa maailmankaikkeuden lapsia alati ylöspäin suuntautuvalle taipaleelle Jumala Isän löytämiseksi, Jumala Poikien määrittelemiä väyliä Jumala Hengen armollisuutta ilmentävän hoivan kautta.
3:6.9 (53.7) [Olen se Jumalallinen Neuvonantaja, joka on määrätty esittämään ilmoitus Universaalisesta Isästä, ja olen jatkanut työtäni esittämällä edellä olevan selvityksen Jumaluuden attribuuteista.]
Urantia-kirja
<< Luku 3 | Otsikot | Sisältö | Luku 5 >>
Luku 4
Jumalan suhde maailmankaikkeuteen
4:0.1 (54.1) UNIVERSAALISELLA Isällä on universumien universumin aineellisia, älyllisiä ja hengellisiä ilmiöitä koskeva ikuinen tarkoitus, jota hän toteuttaa aikakaudesta toiseen. Jumala loi universumit omasta vapaasta ja suvereenista tahdostaan, ja hän loi ne kaikin puolin viisaan ja ikuisen tarkoituksensa mukaisesti. On epävarmaa, tietävätkö Jumalan ikuisesta tarkoituksesta todellakaan kovin paljon ketkään muut kuin Paratiisin Jumaluudet ja heidän korkeimmat kumppaninsa. Jopa ylevillä Paratiisin kansalaisilla on varsin eriäviä mielipiteitä Jumaluuksien ikuisten tarkoitusperien luonteesta.
4:0.2 (54.2) On helppoa päätellä Havonan täydellisen keskusuniversumin luomisen tarkoituksena olleen pelkästään jumalallisen olemuksen tyydyttäminen. Havona saattaa olla malliluomuksena kaikille muille universumeille ja viimeisen vaiheen kouluna ajallisuudesta tuleville pyhiinvaeltajille, jotka ovat matkalla Paratiisiin. Tällaisen ylivertaisen luomuksen täytyy kuitenkin ensi sijassa olla olemassa täydellisten ja infiniittisten Luojien iloksi ja tyydytykseksi.
4:0.3 (54.3) Hämmästyttävä järjestelmä evolutionaaristen kuolevaisten täydellistämiseksi — sen jälkeen kun he ovat päässeet Paratiisiin ja Lopullisuuden Saavuttajakuntaan — ja harjaannuttamiseksi edelleen jotakin paljastumatonta tulevaa tehtävää varten näyttää todellakin tällä hetkellä olevan eräs seitsemän superuniversumin ja niiden monien alajakautumien päätehtävistä. Mutta tämä ylösnousemusjärjestelmä ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisten hengellistämiseksi ja koulimiseksi ei missään tapauksessa ole maailmankaikkeuden